Tukeeko Veikkaus moraalitonta tulonsiirtoa köyhiltä rikkaille?
Suomalaiset ovat tutkitusti innokasta rahapelikansaa. Lotto oli takavuosikymmeninä samanlainen kansallinen rituaali, kuin urheiluruutu tai lauantaisauna.
Lähes jokainen suomalainen on joskus tehnyt lottokupongin. Jotain kulttuurista kertoo sekin, että lottoarvontaa tuijottivat takavuosien lauantaina nekin, jolla ei ollut edes kuponkia sisässä.
RAY teki jo 1980-luvulla tutuksi Pokerin, Potin ja muut suositut rahapelikoneet, jotka ampuivat huippusuosioon. Suosiota jatkoi 1990-luvulla Pitkäveto.
Tällä hetkellä kaikkia näitä pelejä pelataan netissä ja ne ovat valtava rahasampo. RAY:sta, Veikkauksesta ja Finntotosta koostuva supermonopoli tahkoaa 2,1 miljardin liikevaihtoa ja yli 0,5 miljardin liikevoittoa n. 3% vuotuisella kasvulla.
Vuonna 2016 veikkausvoittovaroja jaettiin yhteensä 547,4 miljoonaa euroa, joista taiteelle meni 233,3 miljoonaa, liikunnalle 147,6 miljoonaa, tieteelle 103,4 miljoonaa ja nuorisotyölle 53,1 miljoonaa. Näistä asioista muistetaan myös näyttävästi kertoa mahtipontisten mainoskampanjoiden avulla.
Veikkaus on siis tuottava bisnes, mutta toisin kuin normaalissa bisneksessä, tilitetään Veikkauksen liikevoitto lyhentämättömänä kaikenlaiseen tarpeelliseen ja hyvään.
Veikkaus auttaa kulttuuria, taidetta ja vähäosaisia. Eli sitä kansanosaa, joiden yhteiskunnallinen pärjääminen olisi lähes mahdotonta ilman veikkausvoittovaroja. ”Suomalainen voittaa aina”, kuuluu Veikkauksen slogani.
Tai ainakin tällainen tarina on iskostettu hyvin syvästi suomalaisten mieliin.
Ehyt ry:n projektipäällikkö Tapio Jaakkola ei allekirjoita tätä iskulausetta. Organisaatio on perustettu taistelemaan rahapelaamisen haittoja vastaan.
Se, mitä Veikkaus ei erityisemmin mainosta, ovat Jaakkolan mukaan pelien addiktoiva luonne ja siitä aiheutuvat ongelmat. Veikkaus tilastoi ja tutkii tarkasti, miten aktiivisesti pelejä pelataan, ketkä niitä pelaavat ja missä peliongelman raja alkaa.
Kuitenkin se on ollut äärimäisen nihkeä luovuttamaan tietoa siitä, miten paljon Veikkauksen pelit aiheuttavat riippuvuutta.
Yleinen mielikuva on, että RAY-pelikoneisiin hävityt muutamat eurot tai sentit eivät isossa kuvassa omaa taloutta kaada ja menevät joka tapauksessa hyväntekeväisyyteen. Todellisuuden kanssa tämä ei kuitenkaan välttämättä kohtaa.
Peliongelmista kärsiviä suomalaisia on lähes 124 000 kappaletta. Noin 50 000:lla heistä ongelma on niin paha, että se haittaa jokapäiväistä elämää ja terveyttä. Suomi on peliongelmien tilastoissa koko läntisen pallonpuoliskon huipulla.
Yksi kiinnostava asia on myös se, kuinka paljon lääketieteellisillä sairauksilla on yhteyttä peliriippuvuuteen. Tutkimusten mukaan Parkinsonin tautia sairastavilla ihmisillä on 7-kertainen todennäköisyys tulla peliriippuvaiseksi.
Peliongelmat muistuttavat alkoholiongelmaa: arjen hallinta lipeää, rahat käytetään peleihin, eikä esimerkiksi ruokaan ja vaatteisiin ja ongelman olemassaoloa piilotellaan viimeiseen asti. Tämä ei voi olla vaikuttamatta mielenterveyteen ja läheisiin ihmissuhteisiin.
Vaikka Veikkaus ei asiaa halua myöntää, niin nämä lähes 125 000 suomalaista ongelmapelaajaa pyörittävät merkittävällä tavalla sen jatkuvasti kasvuun tähtäävää liikevoittotavoitetta.
"Veikkaus on epäonnistunut pelihaittojen ehkäisyssä"
Veikkaus harjoittaa vedonlyöntimonopoliaan EU:n erikoisluvalla. Vapaaseen kaupankäyntiin perustuva Euroopan Unioni ei suhtaudu monopoleihin yleisesti ottaen hyvällä, mutta on antanut Veikkauksen jatkaa toimintaansa erikoisluvalla.
Luvan päällimäisenä ehtona on se, että Veikkaus harjoittaa pelien tarjoamisen suhteen peliriippuvuutta ehkäisevää toimintaa ja valistustyötä. Itse asiassa ehto sisältää vaatimuksen siitä, että haittoihin puuttumisen täytyy olla pääasiallinen toimenkuva.
Pelien tarjoamisen taloudellisen tuloksen tekeminen pitäisi EU:n mukaan olla sivuroolissa. Viimeksi monopoliasema siunattin 2015, jolloin Veikkaus sai jatkoaikaa EU:lta. Sama yritys siis tarjoaa koukuttavia pelejä ja yrittää ehkäistä vedonlyönnin ongelmia?
Erikoinen tilanne on syystäkin aiheuttanut kritiikkiä. Jari Hanskan jutussa Suomen Kuvalehdessä 12.5. mainitaan, että eräs tapa ehkäistä peliongelmia tehokkaasti olisi se, että Veikkaus tinkii tuottotavoitteestaan.
Jutussa ei mainita, ketä ’asiantuntijat’ ovat, mutta epäilyttävää on, että Veikkaus ei itse halua edes kertoa tuotantotavoitettaan. Ilmeisesti yhtiön palkkausjärjestelmä johtoportaan tasolla on jossain määrin sijoittu liikevoittoon.
On Veikkaus silti jotain konkreettistakin tehnyt peliongelmia vastaan taistelussa. Se perusti Peluuri-nimisen palvelun vuonna 2004. Kyseessä on palveluiden verkko, joka auttaa ihmisiä peliongelmissa netin kautta ja puhelimitse.
Peluuria pyörittävät Sininauhaliitto, sekä A-klikkasäätiö. Veikkaus toimii Peluurin rahoittajana ja sitä valvoo Sosiaali- ja terveysministeriö. Vaikka nettipelaamisen vaarallisuudesta on puhuttu usein, niin Peluuriin yhteyttä ottavien suurin ongelma ovat Sosiaali- ja terveysministeriön Antti Murron mukaan nimenomaan fyysiset peliautomaatit.
”Suomessa on 20 000 pelikonetta, jotka on hajautettu tehokkaasti ympäriinsä. Nämä ovat suurin peliongelmien tae”, Murto kommentoi.
Yksi Peluurin johtohenkilöistä, Mari Pajula myöntää saman, jonka EU-monopoleja tutkivat asiantuntijat ovat todenneet: Veikkaus on epäonnistunut pelihaittojen ehkäisyissä, vaikka sen pitäisi olla monopolin pääpaino.
Monopolin yksi ongelmista on myös sen vaikeasti hallittava luonne. Veikkausapurahojen kohteet, eli autettavat ovat tulleet jo niin riippuvaiseksi apurahoista, että Veikkauksen alati kasvamaan liikevaihtoon kajoaminen on todella vaikeaa, Tapio Jaakkola kommentoi.
Miten pelihaittoja voisi ehkäistä tehokkaammin?
Veikka Veikkaus ei itse asiaa tunnu myöntävän, niin pelihaittoja olisi hyvin suurella todennäköisyyllä mahdollista ehkäistä paremmin ja enemmän. Antti Murron mukaan eräs tapa olisi parempi tunnistautumisjärjestelmä pelaajille.
Tunnistautuminen ei itsessään vielä estä ketään pelaamasta, mutta toisi arvokasta tutkimustietoa myös pelikoneiden pelaajista. Veikkauksella on täydelliset tietopankit nettipelaajien käyttäytymisestä, mutta se ei luovuta sitä kenenkään käyttöön. Asiaa harmittelee Tapio Jakkolan lisäksi myös Murto.
”Data paljastaa monta ikävää asiaa, kuten esimerkiksi sen että pelejä suunnitellaan jatkuvasti yhä koukuttavammaksi”, Murto kommentoi.
Hän tuo esille myös mielenkiintoisen tilastofaktan: Isoimmin pelaavat kaksi prosenttia tuo peräti 60% Veikkauksen tuotoista. Suomeksi sanottuna voisi jopa tehdä niin pitkälle menevän tulkinnan, että Veikkauksen liikevoitto pyörii isolta osin ongelmapelaajien addiktion varassa.
Niin sanotut ”sunnuntaipelaajat”, eli silloin tällöin Veikkauksen pelien parissa viihtyvät pelaajat kantavat kassaan vain 10% tuloista.
Mikä on Veikkauksen kanta tähän kaikkeen?
Suomi rikkoo periaatteessa EU:n keskeistä sääntöä, jossa muut, kuin yhteiskunnan kannalta välttämättömät monopolit pitäisi purkaa kaupallisen kilpailun tieltä. Suomi on kuitenkin saanut EU:lta erikoisluvan Veikkaukselle yhdellä ehdolla, jota se ei noudata.
Miten tämä on mahdollista? Veikkauksen varatoimitusjohtaja Velipekka Nummikoskella on aivan toisenlainen käsitys vallitsevasta tilanteesta. Hänen mukaansa tunnistautuminen muihin, kuin nettipeleihin vähentäisi satunnaispelaamista.
"Tunnistautuminen ja siitä seuraava pelaajien oman kontrollin kasvaminen pelaamisen suhteen vähentää haittoja", laukaisee Nummikoski
Tämän tulkinnan mukaan tilanne siis paranisi itsestään, kun yhä useampi siirtyy pelaamaan nettiin. Kun Nummikoskelta kysytään pelikäyttäytymisen tilastointiin liittyvistä asioista, niin hän ottaa tutun kannan: Monopoli on aina parempi vaihtoehto peliongelmiin, kuin ei monopolia.
Asiasta tutkimuksia tehneet tahot ovat eri mieltä. Veikkauksella tulisi olla aktiivisempi rooli ongelmiin puuttumisessa.
Nummikosken pahin pelko on se, että Veikkaus alistetaan oikealle kilpailulle. Tällöin ulkomaiset vedonlyöntiyhtiöt saapuvat apajille, Veikkauksen liikevaihto laskee ja veikkausvoittovaroilla pyörivät projektit joutuvat ongelmiin.
Pelko on toki aiheellinen; kukapa kaupallinen johtaja haluaisi liikevoiton alenevan? Asiaa perustellaan eräänlaisella kehäpäätelmällä: koska veikkausvoittovaroilla rahoitetaan merkittäviä hankkeita, niin liikevoiton laskiessa moni ihminen joutuu pulaan.
Se, mikä jätetään Veikkauksen toimesta sanomatta on, että Veikkauksen pelit ruokkivat riippuvuuteen sairastumista. THL:n mukaan Suomessa olisi peliongelmaisia peräti 3% väestöstä, joka on todella hurja määrä.
Nummikoski myöntää myös suoraan, että Veikkauksen on keksittävä yhä kiinnostavampia pelejä, jotta se pääsisi tavoittelemaansa, vuotuiseen 3% talouskasvuun. "Kiinnostava" tarkoittaa tässä yhteydessä tietysti "koukuttavaa".
Halutaanhan pelaamisen kokonaismäärää kasvattaa, eikä vähentää. Hinta on se, että ongelmat pahenevat. Tai tuskin ne ainakaan vähenevät, jos peleistä tehdään vieläkin koukuttavampia.
Koska Veikkaus ei luovuta tilastoimaansa käyttäjädataa (huom! Käyttäjädata ei tarkoita käyttäjien salasanoja ja henkilökohtaisia tietoja, vaan tilastoja pelikäyttäytymisestä) edes tutkijoille, niin asiasta on melko vaikeaa tehdä väistämätöntä tulkintaa: Kansallisen monopoliyhtiön pääprioriteetti on turvata rahavirtojen valuminen niihin kohteisiin, joita Veikkauksen hallitus esittää. Ongelmapelaamiseen puuttuminen on täysin sivuroolissa, jos siinäkään.
Keskustan RAY-kohu yhä monella tuoreessa muistissa
Vuosien saatossa on opittu, että veikkausvoittovarojen rahavirrat seuraavat hyvin pitkälti niitä latuja, minkä puolueen politikot ovat kulloinkin rahaa jakamassa. Veikkauksen hallitus on tasapuolista ja yleistä hyvää tavoitteleva, sitoutumaton maailmanparannuskerho vain paperilla. Oikeasti puikoissa ovat omien eturyhmiensä asioita ajavat, monessa liemessä marinoidut ammattipolitikot.
Ja se näkyy. Veikkausvoittovaroja on kierrätetty säätiöille, muutettu vaalitueksi ja kavallettu taskuun viimeisen parin vuosikymmenen aikana hyvin ahkerasti. Veikkauksen silloinen pääjohtaja Keskustan Jukka Vihriälä jäi kiinni 2009, kun hän delegoi puoluetukirahaa Keskustan nuorisosäätiölle.
Nykyinen kansanedustaja Antti Kaikkonen sai viiden kuukauden ehdollisen vankeustuomion saman jupakan tiimoilta vuonna 2013. Vihriälä joutui eroamaan 2009 ja sai kahden vuoden ja kahden kuukauden ehdollisen tuomion vuonna 2016.
Kyseiset tapaukset ovat elävä todiste siitä, että mikään järjestelmä ei ole aukoton. Voidaankin pohtia, mitä tapahtuisi, jos monopoli purettaisi? Äkkiä ajateltuna tilanne säilyisi sama kuin nyt, paitsi, että suuri määrä pelaamiseen käytetyistä rahoista jää valtiolta saamatta.
Sen sijaan ne häipyisivät ulkomaisiin taskuihin, valtio menettäisi hirveän määrän rahaa ja paljon hyvää jäisi tekemättä. Asian logiikka ei kuitenkaan ole näin suoraviivainen.
Ensinnäkin on ristiriitaista, että julkisilla rahoilla toimiva taho aiheuttaa ja korjaa samoja ongelmia. Tilanne olisi vähän sama kuin se, että valtio möisi tupakkaa ja tarjoaisi samalla vieroitushoitoja. Tai möisi alkoholia ja.. niinpä tosiaan.
Tyypillisiä monopolien ongelmia ovat se, että terve kaupallinen kilpailu vääristyy, toiminta on tehotonta, tuotteet vähemmän laadukkaita ja valtio saa verovaroja jopa vähemmän, kuin normaalilla markkinatalouteen perustuvalla kilpailuasetelmalla.
Toisin sanoen rahapelien asiakkaat pääsisivät pelaamaan laadukkaampia ja parempia pelejä paremmilla ehdoilla ja paremmalla palautusprosentilla. Tämän voi huomata nettikasinoilla, jossa kilpailu pakottaa pikakasinot kehittämään toimivimmat palvelut ja pelit, jotta asiakas valitsisi juuri heidän kasinonsa.
Sama logiikka pätee myös Valtion Rautateihin tai taksiliikenteeseen, jossa palveluiden hinta/laatusuhde ei pärjää millään muille monopolivapaille EU-maille. Monopolit ovat myös yksi syy Suomen tavallista korkeampaan hintatasoon.
Eräs periaatteellinen ongelma on se, että veikkausvoittovarat saadaan näyttämään kauniimmalta asialta, kuin mitä ne itse asiassa ovat. Ensinnäkin Veikkauksen tuotot ovat teoriassa samanlaista verorahaa, kuin muukin veroraha. Koska omistajana on valtio, niin niitä käytetään verovarojen tapaan ”yhteiseen hyvään”, tai ainakin näin pitäisi olla.
Vaikka Veikkauksen rahoilla pyöritetään päihdetyötä, nuorisotyötä, sotaveteraanien kuntouttamista ja muuta ”elintärkeää”, niin satoja miljoonia tilitetään myös urheiluseuroille, taiteilijoille moniin sellaisiin hankkeisiin, joihin ei ikipäivänä käytettäisi verovaroja; Esimerkiksi Sexpolle (Seksuaalinen hyvinvointi ja ihmissuhteita edistävä säätiö), sekä hevoskasvatukseen.
Koska rahapelejä pelaavat tutkitusti eniten pienituloiset ihmiset, niin monessa mielessä veikkausvoittovarojen ”yleishyödyllinen” luonne on monesti se, että tulonsiirrot tapahtuvat köyhiltä keskituloisille. Joskus köyhiltä varakkaille.
Miksi Veikkauksen monopolia ei pureta?
Monen mielestä on suorastaan järjetöntä pitää yllä rahapelimonopolia, joka siirtää rahat köyhiltä hyvin toimeentuleville, toimii puoluepoliittisena jakokoneena, vääristää kilpailua ja luo riippuvuusongelmia. Samalla se kuitenkin väittää samalla korjaavansa niitä.
Miten ihmeessä Veikkaus-niminen (Ennen Veikkaus, RAY ja Finntoto)-niminen monopolijätti on päässyt syntymään? Selitys on pähkinänkuoressa se, että Veikkaus-monopolin ylläpitäminen on poliittinen järjestelmä, jota yhdelläkään puolueella ei ole tahtotilaa murtaa.
Ja miksipä olisi? Pääseehän jokainen suuri puolue vuorollaan jakamaan satojen miljoonien pottia haluamaansa kohteeseen, tai ainakin vaikuttamaan rahanjakoon.
Toinen selitys on se, että veikkausvoittovarjoilla tehdään myös aivan oikeasti hyödyllistä toimintaa. Ainakin lastensuojeluun, kehitysvammatyöhön, vanhustyöhön, mielenterveystyöhön ja päihdetyöhön kulutetut rahat auttavat taatusti kymmeniä-, ellei satoja tuhansia ihmisiä tässä maassa.
Kolmas selitys on se, että Veikkauksen markkinointi on onnistunutta. Pelaaminen ja veikkausvoittovaroilla auttaminen on taitavasti ja mukavassa valossa. Kuka kehtaisi sanoa ”ei” lasten, asunnottomien tai vanhusten auttamiselle?
Toisaalta Veikkaus ei mainonnassaan mainitse halaistulla sanallakaan, että miljoonia saavat joka vuosi myös Hyvinvointilomat ry, Solarislomat ry, sekä Maas. terveys- ja lomahuolto ry. Veikkaus jakaa vuosittain lähes 13 miljoonaa euroa lomailuun.
Tämän lisäksi Veikkauksen jakamat tukieurot kohdistuvat muutenkin pääasiassa suurille järjestöille, kuten Y-säätiölle (8,25 miljoonaa), Suomen mielenterveysseuralle (6,1 miljoonaa), sekä Ehkäisevä päihdetyö Ehyt ry:lle (4,9 miljoonaa).
Avustussummien määriä ei kannata lukea kuin raamattua, sillä jotkut niistä ovat tarkoitettu useampivuotiseen toimintaan ja toiset avustuskohteet saattavat saada useaampaa Veikkauksen tukea kerralla. Kuitenkin mittakaava on miljoonia euroja isojen järjestöjen kohdalla.
Yhteensä veikkausavustuksia jaettiin vuonna 2015 suunnilleen 1100 eri kohteeseen. Kuitenkin vain 17kpl tukikohteita saa kokonaispotista peräti 25%, vaikka määrällisesti niiden osuus on 1,5%. Suuria toimijoita siis suositaan ja pienemmät saavat vain hilut.
Yleensä raha kaadetaan kattojärjestöille, eikä ruohonjuuritason toimijoille. Hyvä esimerkki on Soste (Suomen sosiaali ja terveys ry), jolle lyötiin kouraan 4,5 miljoonaa vuonna 2015, mutta on täysin epäselvää miten varat jaettiin SOSTEN sisällä.
Urheiluseurojen kenttätoimijoiden kritiikin perusteella raha ”katosi” mystisesti ensimmäisessä portaassa ja kenttätason toimijat eivät olleet edes tietoisia, että organisaation keskusjärjestölle on jaettu veikkausvoittovaroja.
Teoriassa seurapomot voivat ottaa vaikkapa 3 miljoonaa omiin taskuihin ja ripotella 100 000 euroa vaikkapa varustehankintoihin. Ei ole harvinaista, että veikkausvoittorahoilla maksellaan esimerkiksi ylempien johtajien palkkoja ja hallintokokeiston kuluja.
Tietääköhän se Veikkauksen pelikoneita pelaava mummo, mihin hänen Hyvän tahdon peleihin laittamansa roposet tarkalleen ottaen menevät?
On nimittäin aivan erilaista hyvän tahdon toimintaa rahoittaa Helsingin Jokereiden hallinnon palkkakuluja, kuin nuorta syöpäpotilasta, joka makaa vuodeosastolla. Vertailu on tietysti karrikoitu, mutta periaate on tämä: Toiminta ei ole tarpeeksi läpinäkyvää ja rahan jakaminen organisaatioiden ”keskushallinnoille” menee yllättävän usein pelkkiin massiivisiin hallintokuluihin.
Vaikka tämä ei monesti eroa tavallisesta, verovaroin tuetusta toiminnasta mitenkään, niin läpinäkyvyyden puute on merkittävä ongelma. Toisekseen, veroja kerätään yleensä varakkailta ja kohdistetaan tulonsiirrot vähävaraisille.
Veikkausvoittovarat kerätään sen sijaan verojen päälle ja niillä tuetaan esimerkiksi massiivisten yhdistysten keskushallintoa. Näiden yhdistysten hallinnossa istuvat monesti ammattipolitikot, jotka ohjaavat rahat omille eturyhmilleen.
Mitä on Veikkauksen tukema lomatoiminta?
Veikkaus tukee vuosittain monella miljoonalla lomatoimintaa esimerkiksi Hyvinvointilomat ry:n ja Solaris-lomat ry:n kautta. Mitä tällainen lomatoiminta on ja ketä varten?
Kun asiaa kaivelee vähän syvemmältä, niin jäljet vievät Maaseudun terveys- ja lomahuollon suhteen sylttytehtaalle, eli Keskustaan. Kyseessä on Keskustan naiset ry:n perustama yhdistys, jonka jäsenistö koostuu muun muassa keskustanuorista, keskustanaiset ry:stä ja niin edelleen.
KePu tekee siis periaatteessa hyvää asiaa pyörittämällä lomatoimintaa erityisryhmille ja vähävaraisille. Asia ei kuitenkaan ole ihan näin simppeli. KePu lähettää veikkausvoittorahoilla lomalle myös esimerkiksi upseerien perheitä, maataloustuottajia ja journalisteja.
Hyvinvointilomat ry on puolestaan kiertoteitse SDP:n hallussa. RY:tä on ollut perustamassa Sosiaalidemokraattien naisjärjestön eräs solu, Lomakotien Liitto. Hyvinvointilomien palveluista pääsevät nauttimaan muun muassa korkeakoulutettujen työmarkkinakeskusjärjestön, Akavan jäsenet.
Hyvinvointilomalle pääsyyn on tiettyjä kriteereitä, kuten lapsiluku, perheen tulot ja se, millainen elämäntilanne sattuu olemaan.
Vaikka Akavan jäsenten osuutta Hyvinvointilomat ry:n kestitsemän väestön osan määrästä ei tarkalleen tiedetä, niin touhu haiskahtaa melkoisesti: korkeakoulutetut ihmiset pääsevät lomailemaan ilmaiseksi veikkausvoittovaroilla.
Solarislomat ry on puolestaan välillisesti AY-liikkeen hallinnassa. Toiminta on samanlaista kuin Hyvinvointilomilla ja Maaseudun terveys- ja lomahuolto ry:lläkin. Vasemmistopuolueisiin kuuluvat yhdistyksen pääpamput pyörittävät lomatoimintaa työikäisille lapsiperheille, valtion rahoilla.
Perustavanlaatuinen kysymys on se, mitä kaikkea valtion tehtäviin kuuluu. Lomailu epämääräiselle porukalle, johon kuuluu yhteiskunnan vähäosaisten lisäksi Akavan ja AY-liikkeen jäseniä, ei monenkaan mielestä ole asia, johon veikkausvoittovarat verovarat tulisi käyttää. Veikkausvoittovarat ovat perimmiltään verorahaa, vaikka ne pyöräytettäisiin kuinka monen yhdistyksen kautta.
Tällainen pyörittely johtaa nimenomaan avoimmuuden ja läpinäkyvyyden puutteeseen. Lopputulos voi olla juuri edellä mainittu kuvio: autetaan ketä autetaan ja osa rahoista päätyy aina jonnekin muualle. Lopputulos on se, että aina on tehty jostain näkökulmasta katsottuna hyvää.
Vuonna 2015 jaettiin vähän alle 100 000 euron potteja mun muassa Ikäihmisten ATK-aitojen kehittämiseen Pohjois-Karjalassa, syrjäytyneiden kiinalaisten auttamiseen, sekä Jämsän kylätalon virike- ja tukitoimintaan. Vähättelemättä näiden hankkeiden tarpeellisuutta, niin olisiko näitä avustuskohteita voitu priorisoida hieman paremmin?
Suomen järjestelmä johtaa lobbaukseen
Aina kun kansalaisjärjestöjen rahoitus on kiinni valtion ”almuista”, niin se on ennemmin tai myöhemmin myös katkolla. Koska apurahoista on periaatteessa kova kilpailu ja järjestöjen toiminta on riippuvainen niistä, ei usein jää muita vaikuttamiskeinoja kuin lobbaus.
Lobbaus on vaikuttamista tahoon, jonka tiedetään olevan vastuussa rahan jaosta tai avustuspäätöksistä. Koska lobbaaminen on elintärkeää, niin siihen käytetään myös runsaasti resursseja. Sen sijaan, että järjestöt keskittyisivät kehittämään mahdollisimman hyvää kolmannen sektorin toimintaa, niin ne joutuvat lobbauskilpailuun.
Lobbaukseen käytetyt resurssit ovat väkisinkin poissa järjestön muusta toiminnasta. Rahapelimonopoli aiheuttaa resurssien tuhlausta, eivätkä lobbauskoneistot tarkalleen ottaen muutenkaan ole järjestötoiminnan ihanteen oppikirjasta.
Miten veikkausvoittorahat tulisi korvata?
Suomessa vallitsee varmasti yksimielisyys siitä, että veikkausvoittovaroilla tehdään paljon hyvää ja tuetaan useita sellaisia tehoja, joilla ei olisi muuten mitään mahdollisuuksia pyörittää toimintaansa. Yhtäkkinen VV-varojen poisvetäminen rapauttaisi monta kolmannen sektorin toimijaa ja kansalaisjärjestöä.
Suomen poliittiseen ”hyväveli”-verkostoon ja lobbaukseen perustuva järjestelmä on niin perinteinen ja syvälle rakenteisiin iskostunut, että sitä on vaikea ainakaan täysin korjata. Täten veikkausvoittovaroihin liittyvät ongelmat eivät tule täysin poistumaan, ennen kuin koko järjestelmä laitetaan uusiksi. Asiaa tulisikin pohtia siltä kannalta, että Veikkauksen jättimonopoli ei kestä ikuisesti ja rahapelaamisen kilpailu vapautetaan.
Verovarojen jakaminen eri järjestöille jää tällöin eri ministereriöiden ja muiden ”normaalien” tahojen kontolle. Ongelmatonta ei tietysti ole tämäkään tapa. On jatkuva väittelyn kohde, mihin ja miten paljon julkista rahaa tulisi käyttää. Esimerkiksi tutkimukseen myönnetty julkinen rahoitus perustuu avoimiin hakuihin, asiantuntijoiden arvioihin ja avoimiin hakuihin, jossa tutkitaan, mitkä hankkeet ansaitsevat rahoituksen.
Suorempi ja avoimempi systeemi ehkäisisi myös keskusjärjestölle syydettyjä rahapotteja, jotka eivät ehkä koskaan päädy ruohonjuuritason toimintaan. Varsinkin urheiluseurojen tukemisessa veikkausvoittovaroilla, on tämä ollut aivan konkreettinen ja havaittava ongelma.
Rautalankaesimerkki voisi vaikka olla, että urheiluseura saa 500 000 euron avustuksen, mutta valmennustyötä omilla kustannuksillaan tekevät henkilöt eivät saa tämän jälkeen edes kulukorvauksia. Sen sijaan koko potti menee seurajohtajien palkkaan, hallinnon kuluihin tai seuran velkojen maksuun.
Miten rahat sitten jaettaisiin reilusti? Vastaus on: ei mitenkään. Kaikkien kansalaisten kannalta täysin oikeudenmukaista ja tasa-arvoista tapaa jakaa julkista rahaa ei ole olemassakaan.
Siitä huolimatta tähän voidaan ja tulee aina pyrkiä. Onko esimerkiksi jotain erityistä syytä, miksi Suomi-Venäjä seura saa vuosittain yli 2,5 miljoonaa tuki- kotoutumis- ja kulttuurirahaa, mutta Suomi-Amerikka -yhdistykselle jaetaan vain 117 000 euroa?
Opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämiin avustuskohteisiin kuuluu muun muassa sosiaalidemokraattien lastenjärjestö Nuoret kotkat (647 000e), Keskustan lastenjärjestö Vesalaiset (425 000e), kristillinen lapsikuoro ”Jippii, taivaan isän töissä” (27 000e) ja Suomen Dartsliitto ry (27 000e). Kepa on kehitysyhteistyön kattojärjestö.
Se käytti vuonna 2016 peräti 3 miljoonaa euroa toimintaansa Suomessa. Käytännössä näillä rahoilla lobattiin lisää rahaa julkiselta sektorilta ja järjestettiin muun muassa Maailma kylässä-festarit. Miten tämä hyödyttää kehitysmaiden nälkäisiä lapsia?
Myös tietyt maataloustuet, 4H-liitto ja musiikkiopistojen kannatusyhdistykset ovat samaa sarjaa. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Listaa lukiessa herääkin hyvin kysymys, että kenen toimesta ja millä perusteella avustuskohteet priorisoidaan?
Miksi nettikasinoiden aiheuttamista haitoista ei puhuta?
Kritisoidessa Veikkausta, unohdetaan usein se, että monet suomalaiset pelaavat myös nettikasinoilla. Sitä, kuinka moni suomalainen pelaa ulkomaisilla nettikasinoilla ja kuinka moni Veikkauksella, on vaikea arvioida.
Eräiden arvioiden mukaan suomalainen käyttää keskimäärin noin 400 euroa rahapeleihin. Siitä menee 99% Veikkaukselle ja 1% ulkomaisille nettikasinoille.
Lisäksi, kun otetaan huomioon tutkittu ja yleisesti tunnustettu fakta, että peliongelmia on eniten nimenomaan fyysisten pelien (esimerkiksi kauppojen pelikoneiden) pelaajilla, niin ulkomaiset nettikasinot näyttelevät monssa mielessä melko pientä roolia suomalaisessa rahapelaamisessa.
Tämä siitäkin huolimatta, että nettikasinoilla pelaaminen on tietyssä suhteissa houkuttelevampaa, kuin Veikkauksella. Nettikasinoilta uudet pelaajat saavat esimerkiksi talletusbonuksia. Toisin sanoen, kun kirjaudut nettikasinolle (kuten Paf tai Mr Green) ja talletat vaikka 40 euroa pelitilillesi, niin saatat saada toiset 40 euroa kaupan päälle.
Tämä raha täytyy kuitenkin pelata ja ”kierrättää” vaikka kuinka monta kertaa, että sen voi kotiuttaa. Toinen yleinen etu on myöntää ilmaiskierroksia, eli ilmaisia pelejä. Ilmaiskierroksia saattaa saada jo sillä, että rekisteröityy sivustolle.
Suosituimpia (eniten pelattuja) Veikkauksen pelejä olivat vuonna 2015 Lotto, Viking Lotto, Jokeri ja Eurojackpot. Näitä osuus oli 69%. Toisena tulivat Ässäarpa, Kasinoarpa ja Luontoarpa (43 prosenttia). Automaattipelit olivat vasta sijalla 3. Niitä pelasi 30% (prosenteissa kannataa ottaa huomioon, että moni pelaa useampaa, kuin yhtä peliä).
Kuitenkaan isoimmat ongelmapelit eivät ole lottopelit, vaan nimenomaan julkisissa tiloissa sijaitsevat RAY:n (nykyään Veikkauksen) peliautomaatit. Isoimmat ongelmaryhmät löytyvät pienituloisista, eli 1000-1500 euroa kuussa tienaavilla. Yleisiä ongelmaryhmiä ovat työttömät, lomautetut ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevat ihmiset. Rahapeliongelma on myös kasvanut viimeisen 5 vuoden aikana 0,6 prosenttiyksikköä.
Jos tästä tilastosta täytyy tehdä jonkunlainen päätelmä, niin se on nimenomaan se, että ulkomaiset nettikasinot eivät ole merkittävässä roolissa suomalaisten rahapelaamisessa (1%).
Myöskään suurimmat riippuvuusongelmat eivät sijaitse ulkomaisten nettikasinoiden piirissä. Fyysiset rahapelit sen sijaan ovat tutkitusti melkoisia ”rahasyöppöjä” ja ne syövät nimenomaan pienituloisten rahoja.
Veikkaus ei puhu taloustavoitteestaan juuri muuta kuin, että se tähtää 3% vuotuiseen kasvuun. Tämän varmistamiseksi pelejä on pitänyt viritellä houkuttelevampaan suuntaan, jonka Veikkaus on itsekin myöntänyt.
Vuonna 2009 asiaa edistettiin asentamalla RAY:n pelikoneisiin seteli- ja korttimaksulokerot. Tämä vauhdittikin liikevaihtoa kivasti. Samalla peleistä tehtiin nopeatempoisempia ja houkuttelevampia.
Myös Ahvenanmaan Pafia haviteltiin mukaan jättimonopoliin, mutta se kieltäytyi kunniasta.
Miksi jättimonopoli?
Suomen rahapelifirmat (Veikkaus, RAY ja Fintoto) yhdistyivät vuoden 2017 alussa yhden lipun alle. Se kantaa nimeä Veikkaus. Veikkaus käyttää jättimonopolin yhteydessä termejä, kuten ”vastuullisuus”, ”luotettavuus” ja ”menestyksekäs liiketoiminnan tuotto”.
Näistä ainakin viimeksi mainittu pitää varmasti paikkansa. Jättihartioilla toimiva yhtiö tulee luultavasti ylittämään kolmen valtion yhtiön yhteenlasketun, 3530 miljoonan euron liikevaihdon vuodelta 2016.
Pieni käynnistysvaikeuksiakin on tosin ollut. Tammikuussa 2017 Kauppalehti uutisoi, että Fintoton tulos teki 2,5 miljoonaa tappiota ja Loton liikevaihto pieneni peräti 13 prosenttia, joka on euroissa 380 miljoonaa.
Supermonopolin kokonaistulos oli kuitenkin messevä, RAY:n ja Veikkauksen ennätyksellisten huipputulosten ansiosta. Asiat eivät muutenkaan sujuneen kuin tanssi.
Valtion rahapeliyhtiöt kiistelivät niin kovaan sävyyn, että jättimonopoli oli osittain pakon sanelemana. Poliisihallituksen arpajaishallintopäällikkö Saaramia Varvio kommentoi, että yhtiöt riitelivät keskenään siitä, kenellä on oikeus minkäkinlaiseen tuotekehittelyyn.
Digimaailmassa pelit alkoivat pikku hiljaa muistuttamaan toisiaan ja ”genrerajat” hämärtyä. Jokainen yhtiö haluisi kuitenkin kasvattaa liikevoittoa ja kiista piti ratkaista jotenkin. Siis kiista, joka johtui hyvin pitkälti rahasta. Mutta kiistaa ei ollut pelkästään peliyhtiöiden välillä, vaan myös poliisihallituksen ja peliyhtiöiden välillä.
Vuonna 2014 Veikkaus käytti Jesse Puljujärven nimeä vedonlyöntikohteena. Poliisihallitus lähetti Veikkaukselle uhkasakon ja markkinointikieltouhkauksen. Kyseessä oli arpajaislain rikkominen, koska Veikkaus käytti alaikäistä henkilöä markkinoinnissaan.
Tämä ei ollut ensimmäinen huomautus Veikkauksen suuntaan. Vuonna 2015 lähti liikkeelle 200 000 euron uhkasakko, koska R-Kioskeilla ja muilla myyntipisteillä oli markkinoitu Veikkauksen rahapelejä (Lottoa, arpoja, Jokeria yms.) suullisesti asiakkaille.
Välttääkseen tällaisen jatkuvan laittomuuden rajamailla tapahtuvan sekoilun, tehtiin päätös fuusioida kolme valtion rahapeliyhtiötä vuonna 2017.
Vaikka sopuun päästiinkin, niin eri tyyppisistä peleistä käyty riita oli kova. Osapuolia saattoi toki lohduttaa se, että tappioiden lisäksi myös voitot ovat yhteisiä. Ja voittoahan Veikkaus kiistatta tuottaa.
Jättimonopolilla on tällä hetkellä noin miljoonan euron markkinat. Tämä ei kuitenkaan riitä. Velipekka Nummikoski on visioinut jo vuosikausia Pafin liittämisestä Suomen monopolin yhteyteen.
Paf on ahvenanmaalainen rahapeliyhtiö. Se tuli tutuksi autolauttojen peleistä 1960-luvulta lähtien. Myöhemmin Paf tunnettiin edelläkävijänä nettikasinoiden joukossa. Se alkoi pyörittää rahapelejä netissä jo vuonna 1999.
Piskuinen Paf työllistää yli 400 henkilöä ja sen liikevaihto on 100 miljoonaa euroa. Tämä on huikea suoritus, kun ottaa huomioon, että Ahvenanmaalla asuu alle 30 000 ihmistä. Pafin valttikorttina on se, että yhtiö toimii kansainvälisillä markkinoilla.
Velipekka Nummikoski ehdotteli yhdistymistä lehtien palstoilla ainakin 2015 ja 2016. Veikkauksen toimitusjohtajan mielestä se olisi ”looginen jatkumo prosessille”. Oikeastihan kyse on siitä, että Nummikoskea ja Veikkausta harmittaa, että Paf syö markkinoita Veikkaukselta. Pafin johtohenkilöstöön kuuluva Sverker Skogberg ampui nämä yhdistymiskaavailut alas jo vuonna 2015.
”Pafin kanssa ei ole tällaisia neuvotteluja käyty ja koko idea on omituinen. Tavoittelemme kansainvälistä kasvua ja monopoliin integroituminen ei tätä ideaa palvele”.
Skogberg pohdiskelee sitä, miten monopoli voisi hallita nettipelaamista. Hän toivoo, että arpajaislaki avattaisiin.
”Monopoliajatus kuulostaa suoraan sanottuna vanhanaikaiselta”, Skogberg kommentoi.
Hän kehottaa Suomen hallitusta harkitsemaan lisenssijärjestelmää, jossa pelifirmat anovat lisenssiä asianmukaisella hakemuksella ja maksavat peliveroa. Nummikoski tyrmää idean, vetoamalla siihen, että rahaa jäisi vähemmän käytettäväksi yhteiseen hyvään.
Veikkauksen pomo vetoaa Tanskaan, jossa hyväntekeväisyyskohteisiin tilitys laski 60 prosentista 48 prosenttiin ”Kannattaa huomioida laskelmissa myös peliverojen ja lisenssimaksujen osuus”, Skogberg kuittaa Nummikoskelle.
Antti on Kasinohain päätoimittaja ja perusti Kasinohain vuonna 2015. Hän omistautuu tarjoamaan lukijoilleen luotettavaa ja kattavaa sisältöä. Hänen intohimonsa kasinoalan kehitystä kohtaan, vankka kokemus ja tinkimätön sitoutuminen tarkkuuteen ja luotettavuuteen tekevät hänestä arvostetun äänen alalla.
Lue lisää kirjoittajasta
Viimeisimmät blogi julkaisut
