RAY Pokeri
RAY Pokeri ja linja-autoaseman, marketin tai ravintolan nurkkaus. Markat odottavat taskussa, ja yksikertainen musiikkiraita tempaa mukaansa. Vilkkuvat valot kiinnostavat ja maksutaulukko ilmoittaa, millaisia potteja on parhaimmillaan luvassa. Kuinka monen kasinopelaajan deja vu tämä on?
Jos kaipaat menneen ajan nostalgiaa, jatka lukemista. Ray Pokerin pelaamiseksi sinun kannattaa kuitenkin suunnata jollekin Kasinohain suosittelemista nettikasinoista, ja valita pelikategorioista ikivihreät videopokerit ja muut hedelmäpelit.
RAY Pokeri on peliautomaattien klassikko
Monille suomalaisille tutuksi tullut RAY Pokeri -niminen pelikone päivänvalon vuonna 1986.
Koneen nimeämisessä ei suurta mielikuvitusta tai runollisia ulottuvuuksia käytetty. Eipä itse laitekaan nykyisellä mittapuulla vakuuttanut muun kuin ehkä suuren kokonsa puolesta. Se näytti lähinnä jääkaappipakastimella, jossa on vilkkuvia värivaloja ja matkatelkkaria tai VGA-näyttöä muistuttava ruutu.
Pelikone näytti- tai Commodore 64 -tyyppiset EGA-grafiikat. Ruutuun sai peräti 16 värin paletin ja näytönohjainkortissa oli tuohon aikaan hulppeat 512 kilotavun muisti. RAY Pokeri oli näytönohjauksen osalta aikaansa edellä.
RAY Pokeri teki vaikutuksen suomalaisiin rahapelaajiin, ja kynnys pelaamiseen oli tuohon aikaan alhaalla. Sääntöjä tai pelin ideaa ei tarvinnut sen kummemmin opetella uudestaan. Jokainen keskiluokan Keke oli joskus elämässään pelannut pokeria pienellä rahapanoksella.
Pelaaminen tapahtui kaupoissa, R-kioskeilla, juna- ja linja-autoasemilla sekä ravintoloissa. Varsinaiset pelihallit rantautuivat maihin vasta 1990-luvulla, kun Pelikaanit saapuivat Suomen keskisuuriin ja hieman pienempiinkin kaupunkeihin.
Pelikaanin pelien ja RAY Pokerin, Kenon tai Potin ero oli kuitenkin se, että Mortal Kombat kakkosessa tai NHL Face Offissa ei voinut voittaa rahaa. Ne olivat puhtaasti hauskanpitoa ja viihdettä.
Tupla vai kuitti?
RAY Pokeri -tuplaus on nerokas lisäominaisuus monestakin syystä. Ensinnäkin se tarjosi ainutlaatuisen draaman kaaren: kaikki tai ei mitään.
Tuplauksessa piti arvata, onko piilotettu kortti iso vai pieni. Isot kortit olivat 8-13 ja pienet kortit 1-6. Seiska oli kaikista pahin, koska sillä hävisi lähes aina. 1980-luvun RAY Pokeri :ssa seiskakortti ei ollut iso eikä pieni, niin ns. ”outteja” oli tästä syystä kerta heitolla vähemmän.
Jos voitit markan panoksella esimerkiksi 2 euroa, niin pystyit tuplaamalla paukuttelemaan aina 128 markkaan asti, joka vaati 6 onnistunutta tuplausta. Vitosen panoksella minimivoittosumma oli 10 markkaa. Tuplaamalla kympin onnistuneesti neljä kertaa pääsi tykittelemään peräti 160 markkaan asti.
Tuplaukseen liittyi kuitenkin myös se nurja puoli. Otat 80 euron voiton ja ahneus iskee - tuplaus ja 160 euroa pelissä. Riskin otto oli todella houkuttelevaa, siitäkin huolimatta, että pelaajat eivät ehkä täysin ymmärtäneet omien todennäköisyyksiensä heikkoutta.
Vaikka nykyään pelien sattumanvaraisuus on kiistatonta, ennen tuplaukseen liittyi kaikenlaisia uskomuksia. Esimerkiksi se, että tietyssä vaiheessa taustalla soivaa biisiä, kannatti painaa.
Toinen harhaluulo oli, että kun painoi kumpaakin nappia täsmälleen yhtä aikaa, niin tuplaus meni aina oikein. Fiksut tajusivat lopettaa, kun sijoitettu raha oli tullut esimerkiksi 10-kertaisena takaisin.
Miten RAY Pokeri sai alkunsa?
RAY Pokeri -pelikoneita on nykyään jo Suomi täynnä, mutta moni muistaa vain sen aidon ja alkuperäisen. Miten tämä jättimäinen jääkaappi-pakastimen kokoinen mööpeli sai alkunsa?
Pokerin parissa työskenteli RAY:n pajassa vain pari ihmistä. Pokerikaapin runko oli tehty puusta ja RAY teetätti sen muualla. Muotoilun hoiti firma nimeltä Ergonomiadesign OY.
Mikropiirit kaappi ja muut osat kasattiin Leppävaaran teollisuustalolla. Pokerin koodasivat täysin Raha-automaattiyhdistyksen omat työntekijät. Pokeri ei kuitenkaan syntynyt hujauksessa. Laitetta oli kehitelty jo 1980-luvun alusta lähtien. Esikuva Pokerille tuli luonnollisesti valtameren takaa.
RAY:n johtoporras oli vieraillut Vegasin komeilla kasinoilla ja päässyt näkemään sikäläisiä videopokeriautomaatteja. RAY:n varatoimitusjohtaja osti samalta reissulta videopokeriautomaatin ja toi sen Suomeen. Tämän jälkeen alkoi armoton tutkiminen, testailu ja oman version kehittäminen.
Suomalaisessa Pokerissa on siis paljon lainattua, mutta esimerkiksi näytönohjain ja CPU on täysin suomalaista suunnittelua. Myös animaatio, missä kortit sekoitetaan ja läiskitään ruutuun, sekä viidennen kortin hidastettu paljastaminen on Made In Finland-tyyppinen ratkaisu. Pokerin design ei ollut mikään taideprojekti.
RAY:n tuotesuunnittelupäällikkö 1980-luvulla toiminut Olli Hämäläinen kertoi, että suunnittelija hahmotteli paperille korttien ja voittotaulukon sijoittelun ja tämän jälkeen tämä ohjelmoitiin koneeseen, niin että se näytti samalle myös ruudulla. Videopokeri oli syntynyt.
Miten RAY Pokeri toimii?
RAY Pokeri -peliautomaatissa pelataan viiden kortin pokeria yhdellä vaihdolla (5 card draw), ilman välipanostuksia. Pelaaminen ei tapahdu mitään toista kättä tai pelaajaa vastaan, vaan tavoitteena on saada ainoastaan mahdollisimman hyvä käsi. RAY:n Pokeri -automaatissa minimivoitto tuli kolmosilla ja kahdella parilla.
Isoin voitto napsahti värisuoralla. Panostus oli yhdestä (1) markasta viiteen (5) markkaan. Maksimivoitto oli aluksi 100 markkaa (noin 20 euroa). Pian RAY tehtaili kuitenkin 200 markan (noin 40 euron) pokereita. 200 markan voiton, eli värisuoran tai vitoset sai harvoin suoraan.
RAY pokerissa siis päävoitto oli erittäin harvinainen, kuten se toki ”oikeassakin” pokerissa on. Sen sijaan tuplaamalla oli mahdollista voittaa esim. 160 markkaa. Silloin 10 markan voitto piti tuplata onnistuneesti 4 kertaa. Ei tuplaaminen kuitenkaan helppoa ollut.
Voiton todennäköisyys on joka kerta on rutkasti alle 50 %, koska 7-kortilla ei saanut koskaan mitään. Voitot sai aina halutessaan rahaksi heti, kun painoi voitonmaksua. Jos et ottanut voittoja ”pelitililtä”, eli voitto-sarakkeesta, niin niitä käytettiin automaattisesti seuraavaan peliin.
RAY Pokeri :in oli ohjelmoitu normaali 52 kortin pakka + yksi jokeri. Tätä ei toki ulkopuolinen voinut mitenkään tietää tai todistaa oikeaksi (paitsi ehkä laskemalla kortteja), mutta RAY Pokeri -pelin innovaatiopäällikkö Kimmo Koskinen vahvisti, että kyseessä todella oli 52 kortin satunnaisesti jakava pakka, ilman mitään talon etuja tai vippaskonsteja.
RAY Pokeri tuotti Raha-automaattiyhdistykselle voittoa paljolti siksi, että yhdellä parilla pelaaja ei vielä saanut mitään. Toisekseen tuplaus oli sen verran houkutteleva, että monet ”sortuivat” hulluttelemaan sen parissa ja lopulta hävisivät.
RAY Pokeri tuplausmusiikki – elävä legenda
Musiikillinen muisti on sisäänrakennettu ihmisiin. Me kaikki muistamme klassisen Urheiluruutu- sekä Lotto-tunnarin.
Sukupolvi, joka on elänyt 1980-luvulla, muistelee kultaisia vuosiaan monesti musiikin avulla. Mega Man 2: Dr. Wily Stage 1, Super Mario, Duck Tales, Castlevania tai Vuoristosairaalan tunnari on helposti jäänyt elämään aivolohkojen sopukkaan lähinnä musiikillisen mielleyhtymän kautta.
RAY Pokeri on yksi tällaisista tapauksista. Peli auttoi melodian tunnettuutta ja melodia pelin. Kimmo Koskisen tuplausbiisi jos joku on kaikessa yksinkertaisuudessaan Beethoven-tasoinen, sävellyksellinen neronleimaus
Absurdia on, että Koskinen ei ole alkuperäiseltä ammatiltaan suinkaan säveltäjä, vaan koodari. Koskisen kertomuksen mukaan hänen tarkoituksenaan oli luoda ”pomppiva kapakkapianomelodia” ja silloisella tekniikalla lopputulos oli se, mitä RAY Pokeri -koneissa soi.
Kuitenkin tässä tapauksessa teknologian rajoittavuus saattoi olla enemmän voimavara. 1980-luvun RAY Pokerissa ei ollut käytössä kuin yksi ainoa äänipiiri. Koskisen mukaan asiassa piti tehdä suurta soveltamista, että saatiin ylipäätään monta ääntä päällekkäin. Toisin sanoen se, että perus-melodiakuvion kaveriksi saatiin bassoraita.
KOSH-äänestä tuli klassikko, joka kaivetaan vielä tänäkin päivänä yllättäviin yhteyksiin symboloimaan epäonnistumista ja pieleen menoa. On ihmeellistä, miten yksi ainut ääni (tai kahden äänen sarja) voi sopi niin moneen tilanteeseen ja kuvata sitä niin osuvasti.
RAY Pokeri -pelikone pala palalta
Katso alta, mitä RAY Pokeri -pelikoneen pinnan alle kätkeytyy.
1. Hopperi
Tätä pitkin kolikot matkasivat voitonmaksuun. Jos hopperi oli täynnä, niin rahat menivät pussiin, johon päätyivät koneen keräämät rahat. Pussukka käytiin kerran viikossa tyhjentämässä ja rahat matkasivat pelikoneista aina kansanterveydelle.
Koneeseen sisään syötetyt kolikot menivät sinistä putkea pitkin eteen päin laitteessa. Samanlaista materiaalia, kuin mistä putki oli tehty, käytettiin esimerkiksi pölynimurien tekniikassa.
2. Peliprosessori
RAY:n valmistama kortti, jossa sijaitsee peliprosessori. Prossu on Motorlan MC68008 ja RAM-muistia löytyi huikeat 16 kilotavua. Ohjelmistoa ohjailivat EPROM-piirit.
Jos Pokeri piti päivittää, niin nämä piirit vaihdettiin. Samanlainen kortti löytyi monesta muista sen ajan peleistä ja laitteista.
3. Näytönohjain
Pokerin näytönohjain oli myös RAY:n tiimin 100%:sti itse kehittämä. Hitachin HD63484 toimi ohjainpiirinä. Ohjainpiirin tehtävänä oli siis ohjata kuva näytölle.
Kortin muistikapasiteetti oli peräti 512 kilotavua. Tekniikka mahdollisti mutkikkaamman grafiikan ruudun muihin osiin, sillä aikaa kun graafinen esitys on muuten näytöllä vähäisempää. Pokerin näytönohjain kykeni 16 värin palettiin.
Kuvassa näkyvä rahakoneisto ohjasi hoppereita ja lukitusta, jonka takana rahanjako oli. Kyseinen vehje oli edistyksellinen aikaansa nähden.
Vaikka setelirahaa ei voinut 1980-luvulla käyttää pelikoneissa, niin rahakoneisto oli valmistettu siihen jo tuolloin. Setelivaihtoehdolle oli valitsimessa oma portti.
4. Rahakoneiston ohjain
Rahakoneiston ohjaimella oli tärkeä rooli RAY pokeri :n mekaniikassa. Tämä siru ohjaili hopperia ja rahantuloa.
RAY pokerin rahakoneiston ohjain oli teknologisesti aikaansa edellä ja sitä pystyi käyttämään myös muissa laitteissa kytkemällä sen suoraan kiinni.
Mielenkiintoinen huomio on se, että jo 1986 suunniteltiin setelikäyttöisiä pelikoneita. Ja vaikka asia toteutui konkreettisesti vasta yli 20 vuotta myöhemmin, niin tässä kortissa on oma valitsin seteleille.
5. Valo- ja ääniohjain
Tämä härveli ohjaili valoa ja ääntä. Ruutu pitää olla kirkas ja selkeä, jotta pelaaminen onnistuu. Ja musiikin tulee olla tarttuvaa, jotta ihmiset saavat jännittävämmän kokemuksen. Sitä se todellakin oli.
Kaikki on peräisin General Instrumentsin äänipiiristä Ay-3-8912. Se kykeni peräti 3-kanavaiseen ääneen.
Äänikortista pystyi säätämään äänen voimakkuutta ja siinä oli myös erillinen vahvistin. Valon ja äänen ohjauslaite oli RAY:n itse tehtailema.
6. Kaiutin
Tästä ämyristä ääni tuli fyysisesti pihalle ja pelaajan korviin. Philipsin valmistama, rungoltaan muovista valmistettu kaiutin toisti tuplausbiisin. Kimmo keksi pokeriautomaattien piinaavan tuplausmusiikin 30 vuotta sitten – ja näin hän toteutti sen uskollisesti joka kerta.
7. Monitori
Pokerin näyttö, eli monitori hajosi ”mystisesti” aika usein. Olisikohan joku lyönyt siihen suutuksissaan nyrkillä?
RAY:n huoltomiehet saivat matkustella pitkin maita ja mantuja korjaamassa näyttöjä takavuosina. Näytöt valmisti pääosin japanilainen Nanao.
8. Suojakouru
Tämä kapistus ei ole kattolista, vaan suojakouru. Jotkut pelaajat olivat nimittäin oivaltaneet, että automaatin saa tyhjäksi rahoista kun kaataa vettä tuuletusritilään.
Vesi tunnetusti aiheuttaa oikosulun ja kun kone menee tilttiin, niin alkaa alapuolella kilistä. Suojakouru ohjasi veden eri osoitteeseen, kuin missä virtapiirit sijaitsivat.
9. Kolikontunnistaja
Mars-merkkinen lukko, joka tunnisti 5 ja 1 markan kolikot. Sähköllä toimivaa vempainta yritti monet huijata lomaliiroilla ja vastaavilla, mutta se oli turhaa.
Kun eurot tulivat, pelikoneet hyväksyivät hetkellisesti 50 pennin rahoja luullen niitä 2 euron kolikoiksi.
10. Tuplaus-nappi
Jokaiselle toiminnolle oli pokerissa erillinen nappi. Pelaaja tunnisti relevantit napit siitä, että niihin syttyi valo.
Pokerin napit sai alkuperäisessä laitteessa ikävä kyllä irti, joten huoltomiehet eivät taaskaan jääneet työttömiksi.
Myöhemmin napit rakennettiin niin, että purkaminen ulkokautta oli vaikeaa.
11. Voitonmaksu-nappi
Voitonmaksu-nappi toimi kahdessa eri merkityksessä.
Kun sait vähintään kolmoset tai kaksi pari, eli otit voiton, niin voitonmaksunapilla sait voitetut rahasumman ”ylös”, eli niin voitot-sarakkeeseen oikeaan yläkulmaan. Jos painoit tässä tilanteessa voitonmaksua uudelleen, niin sait voitot ”alas”, eli itsellesi.
Markat alkoivat kilistä alalaariin ja se tietysti kohotti fiiliksen huippuunsa.
Aina ei voitonmaksua kannattanut kuitenkaan pumpata kärsimättömästi. Jos voitto ei ollut kummoinen ja tiesit, että haluat jatkaa pelaamista, niin voitot kannatti ottaa ylös tai painaa tuplausta.
Voitonmaksua ruvettiin pumppailemaan vasta siinä vaiheessa, kun pelaaja oli sitä mieltä, että voitot-sarakkeessa on nyt tarpeeksi iso raha panostettavaan rahasummaan nähden. Olo oli kuin kuninkaalla.
Usein kysytyt kysymykset RAY pokerista
Lähteet
Kasinohai vaatii, että sisällöntuottajamme käyttävät työssään luotettavia lähteitä. Näihin kuuluvat tilastot, raportit, tutkielmat ja alan asiantuntijoiden haastattelut. Lisäksi viittaamme muihin alkuperäisiin ja arvostettuihin julkaisuihin aina, kun se on aiheellista. Toimituksellisten standardiemme tavoitteena on tuottaa tarkkaa ja puolueetonta sisältöä.
Elias Järvinen on Kasinohain iGaming sisältöasiantuntija, keskittyen erityisesti kasinopeleihin. Häntä kiinnostaa niin kasinopelien strategiat kuin myös pelien teknologia tulevaisuudessa!
Lue lisää kirjoittajasta